No, olihan sitä kiitettävästi heti aamulla, kun kaupungille kieppasin. Siinä sillankulmassa ollessa, ruokakauppaan lähtiessä, Vladimir kysyy multa, minne olen menossa, voi vitsi, kuinka mahtavalta se tuntui, kun viime viikolla oli pari päivää jäänyt pois koulutuksen ja oman aikaisen lähtöni takia. Hyväntuulisesti meni koko matka, reippaasti siinä tervehdittiin ja hyväntuulisia oltiin sekä Vladimir että minä. Mutta kun se hyvä fiilis tulee, sitä ei voi estää. Siinä kohtaa muistin, että meillähän oli kehitysvammaisten kirkkopyhässä puhetta siitä, mikä saa iloiseksi. Onneksi muistin mainita tän Markolle, Perniön alueen suntiolle. Tänään vaan on niin mahtava päivä, toivottavasti saisin kelattua tän koko loppupäivälle!