Oli tää mahtavaa! Kuinka viikko voikin alkaa taas kerran näin hienosti! Aamulla kiepautin itseni puoli kymmenen ajassa kaupungille, eikös siinä kaupungille tulon kohdassa pitänyt törmätä Vladimiriin! No, se tuntui tosi hienolta, kun viime viikolla loppuosa oli sellainen, etten nähnyt häntä ollenkaan. Mites ihmeessä päivästä tulikin taas näin hieno, että on kaikki kohdillaan. Äiti oli Huiskun kanssa vielä uudemman kerran ulkona ja mulla tuli niin hyvä mieli, ei voinut enää olla parempaa!