Tässä minä nyt olen, ihan hyvällä mielellä. Kello on jotain yhdeksän paikkeilla tiistai-iltana, ääni on melkein poissa. En oikein ymmärrä, minne ääneni on mennyt, kun ei se normaalisti ole näin käheä. Mutta parhaani mukaan yritän toipua epäilemästäni poskiontelotulehduksesta, en tiedä, voisiko mikään muukaan olla syynä tälle mahtavalle aivastelemiselleni. Toivoin, että mulla olisi ollut kaikki kohdillaan tänään, kyllä se toive on toteutunut tosi hienosti. Joskus vaan on mahtavaa, näin tänään!