Ihmettelemässä, miksi olen ollut niin itkuinen tän loppupäivän aikana. Siis silleen, että jokipaatin Marjokin ihmetteli. Ystävän halaus siinä kohdassa tuntui hyvältä, en edes osaa ajatella, miten hyvä tunne mulle jäi. Lupasin olla murehtimatta, mutta tuntuu siltä, ettei sitä osaa edes kotonakaan. Hauskaa on tiedossa sunnuntaillekin, tässä odotellaan, että fiilis tulisi edes vähän paremmaksi. Kaipa se siitä pikkuhiljaa tulee....