Onneksi mä sain edes pienen osan viikonlopusta rauhoitettua, tää on kyllä enemmän kuin hyvä, koska sunnuntaina on tää vammaisten kirkkopyhä. Vieläkin mä tahtoisin olla iloinen onnistuneesta reissustani, vieläkin mä muistan, kun mä istuin Salon Tilausmatkojen sinisessä Tourismossa ja retkeilin suuren vapaaehtoisjoukon keralla kotikulmilleni. Ensi viikolla olen varma siitä, että Vladimir kysyy, minne olen menossa. Tästä viikosta jäi pari päivää pois, kun ensin oltiin koulutuksessa ja toisena päivänä lähdin niin aikaisin, etten ehtinyt nähdä. Fiilis on tosi mahtava, on ainakin ollut ja toivon, että olisi vielä!