No, jalat on kyllä vieläkin kipeet, en tahtonu linja-autoon päästä ollenkaan. Työvuoroni oli sitä suht normaalia, mitä seurakunnan teltalla on, hernekeiton myyntiä ja tavaroiden tarkkailua. Torin kännykkäänkin vastasin, se kuului kans meille. Minua reippaasti nuoremmat tytöt olivat monta tuntia, olivat ainakin yhdestä asti, urhoollisia olivat Salon lukiota käyvät nuoret naiset taksvärkkipäivänään! Ja mullakin oli jalat kipeät, vaikka en ollut vajaata kahta tuntia kauempaa. Kotiin päästessä Vladimir osasi piristää mua, se oli tosi mukavaa! Aina on mukavaa, kun nähdään, me kaksi, Vladimir ja minä!