Aamulla lehteä hakiessa huurretta putosi postipinkan päälle ja kasvoilleni. On vaan ollu niin kerta kaikkiaan kaunista tää tammikuu, en oikein osaa muulla tavalla tätä kuvata. Iloisin mielin mä odotan taas alkavaa viikkoa, toivon tietty, että näkisin kaikki ystävät, joita en nähnyt nyt viikonlopun aikana. Tietty siinä on toi, kun tahtoo nähdä Vladimirin, kun en nyt viikonlopun aikana nähnyt häntä ollenkaan. Ja kuinka hauskaa, kun kaikki on kohdillaan, tänään ainakin tuntuu olevan sellainen päivä. En mä kyllä kovin monta kilometriä jaksaisi mennä ylämäkeen, saa nähdä, millaiset ladut Himoksella on. Mukavaa toivottavasti ensi viikkokin!